On taas keltaisten kassien aika. Kolme päivää hullunmyllyä halusit tai et. Kun asuu Stockan vieressä ei haamuilta voi välttyä vaikka kiertäisin kuinka kaukaa.
Aamulla jo ennen kahdeksaa ihmiset tungeksivat ulko-ovilla. Bussipysäkille kävellessäni puikkelehdin tämän "varhaiset tiput madon löytävät"-kansanliikkeen ohi sivuilleni juuri vilkuilematta.

Ei minulta mitään puutu.

Amerikanmatkoja ja trolleylaukkuja, ulkoiluhaalareita, koruja, kelloja, orkideoita käytävät pursollaan. Järisyttäviä volyymejä tavaraa. Lähtöhintaa ei tiedä kukaan, vielä vähemmän sisäänostohintaa. Ulosmyynti on hinnoiteltu kymmenensenttiä vaille tasakympin. Euroina ei tunnu missään.

Visat vinkuvat ja mastercardit marisevat.

Ei minulta mitään puutu.

Ihmisen elämä on kuin ruoho. Kun tuuli käy hänen ylitseen ei häntä enää ole.

Minne lennähtää sielu kun tavarataivas jää maankamaralle?