maanantaina, lokakuuta 23, 2006
Pompotusta
Mies sai kutsun sydänfilmiin. Toukokuun tutkimuksissa ohimennen oli ollut puhetta sivuäänestä. Tohtori oli joskus sanonut että kaikillahan niitä, ylimääräisiä tykytyksiä...milloin mistäkin.
Perjantaina filmattiin. Maallikon silmissä sydämen kiemurat näyttivät normaaleilta.
Se onkin eri sydän joka sykkii mielen tasolla. :)
Huomenna kardiologin lausunto tietää tarkemmin. Pieniä kysymysmerkkejä leijuu sadepisaroiden välissä. Syän syrjällään.
"Ilo pintaan vaikka syän märkänis", sanoo karjalainen.
Mies on Rakas. Sydän on paikallaan vaikka miten pomppis.
Ja se pomppii just niin kauan kuin on elämää.
Tähän mieheen ladattu.
Rakastan, olen siis olemassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Odottavan aika on pitkä, rakastavan lyhyt. Rakkaudellista odotusta!
Niin on. Kun ei tiedä syytä. Paitsi yhden, että pomppii rakkaudesta. Millään muulla ei tunnu olevan väliä. Kiitos haavetar!
jleve: just live, don't leave! :)
Yön syliä teille:)
Kiitos, susupetal, yö on hellä, mutta ei arista :)
Viimeisen rivisi loppuun"Amen".
Kiitos sikuri :D I'll see....
Lähetä kommentti