ihmisen mieli kuin juna
kulkee vain raiteillaan
jostakin on lähdetty, matka on tärkein, ei määränpää
hylätty elämä
naulatut ovet
ikkunanpokissa vihertää home
home home home home
koti, jota ei koskaan rakennettu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Blogiarkisto
-
►
2010
(2)
- ► maaliskuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
-
►
2009
(40)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (2)
- ► toukokuuta (4)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (6)
- ► tammikuuta (7)
-
►
2008
(137)
- ► joulukuuta (8)
- ► marraskuuta (10)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (14)
- ► huhtikuuta (8)
- ► maaliskuuta (22)
- ► helmikuuta (17)
- ► tammikuuta (25)
-
►
2007
(246)
- ► joulukuuta (11)
- ► marraskuuta (18)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (31)
- ► huhtikuuta (19)
- ► maaliskuuta (29)
- ► helmikuuta (27)
- ► tammikuuta (31)
-
▼
2006
(260)
- ► joulukuuta (28)
- ► marraskuuta (31)
-
▼
lokakuuta
(30)
- Where's the power and where's the point?
- Runotorstain 23. haaste: Hylätty
- Myrskyä , messua, kyyneliä
- Siniset kukat siskolleni
- Kielipuoli
- 20 vuotta
- Raclettea ja diskussuunia
- Kärsimyskukka kukkii
- Pompotusta
- pimeä aamu ei haluaisi nousta yön syli ei irrottai...
- metsä puhuu minua auki
- Tapahtumien muisto, muistojen tapahtuminen
- Omnia mea mecum porto
- Muistaako kukaan ....
- Nonsenseä aamutuimaan
- Muistiinmerkintöjä muutoksen johtamisesta
- Koskaan et muuttua saa...
- Keltainen lentävä matto
- Friday, thirteenth
- Asioita, joita voimme oppia koiralta
- On taas keltaisten kassien aika. Kolme päivää hull...
- Mui mui muikku
- Bussissa, matkalla Metsänvartijantilalle
- Uni ja aikainen herätys
- Opettajista
- Passiflora luovuttaa
- Oppimisesta
- Syksyn tuoksua
- Mies
- Siirtymiä
- ► heinäkuuta (15)
- ► toukokuuta (29)
- ► huhtikuuta (32)
- ► maaliskuuta (8)
9 kommenttia:
Niin surullinen runo...
Onko niin, että vain hylätty mieli kulkee raiteillaan, ei jaksa vaihtaa suuntaa?
Niin on, tui, surullinen.
Haavetar, raiteilta ei juuri voi poiketa. Blääh.
Mutta (mutta mutta), tulee asemia, on vaihteita. Tai olisi.
Ikisurullinen on niin kamalan... surullinen.
Tuuli, sade!Mutta aurinkohan on vielä mahdollinen, kaiken sumun jälkeenkin. Voi olla että se tarvitsee apua jo. Sinä , minä, me. koko ronominirock!
Haavetar, asemia tulee, voi hypätä kyydistä, katsoa uusi suunta...
Sikuri, kyllä aurinko pilkistää sumunkin seasta. Toivoa on niin kauan kuin on elämää!
Ja elää ei voi ilman toivoa! Kehäpäätelmä, mutta totta. Sanaleikkisi ovat mielenkiintoisia.
Liisa (User account not found lukuisista yrityksistä huolimatta)
Vähän samaa mieltä tuosta junavertauksesta. Eipä ihmisen mieli yllä laatikon ulkopuolelle ja menee yleensä vain sinne jonne joku on käynyt rakentamassa raiteet edeltäkäsin. Mutta onneksi verkosto on kattava!
Thank's, allyalias. En tullut ajatelleeksikaan verkostoa, joka mahdollistaa paljon rajattua elämänpiiriä. :D Thta's true.
Lähetä kommentti