Oi, miten ihana istua tässä! Kesäillan leppeässä tuulessa, neljän viikon loma ja huomista vaille ensimmäinen työviikko takana. Elämä edessä.
Kirjoittamisen kaipuu ei ole jättänyt minua. Upouusi "läppärini" toimii taas - muutaman mutkan kautta. Voit kuvitella miltä tuntuu kun vaihdat -98 mallista nopeakulkuiseen tietomyllyyn. Taivaallista. No, ei sentään. Minun traditionaaliset elämänjuuret eivät sopeudu groteskeihin vertauskuviin.
Loma mökillä, Niskavuoren maisemissa, oli enemmän kuin luxusta. Häikäisevän keltaiset rypsipellot ja vihreähopeiset ohravainiot reunustivat hiekkatietä mökkipihaan asti. Sinisenä, vaaleanpunaisena, kiivaana ja lempeänä läikehtivä järvenlahti oli vaihtuvan näyttelyn "clou". Ei ole muuta Mestaria kuin Luonto!!
Liian paljon kaunista kerrottavaa, tukahduttavan paljon pieniä yksittäisiä hetkiä luonnon sylissä. Turha edes yrittää.
Ajatusten ähky vaatii hoidokseen sulattelua.
Mies toipunut kevään koettelemuksista yllättävän hyvin. Mökillä ulkohuussin rakennuspuuhissa tänään. Puita pilkkonut ja saunaa lämmittänyt. Sairasloma 25.8. asti jolloin kontrollitähystykset. Sitten vielä vuosiloma ellei sairasloma jatku. Mene tiedä. Kiitollisina olemme nauttineet tästä auringonvalon voimasta, luonnon vehreydestä ja suunnittelemattomasta kiireettömyydestä. Jokainen eämänhetki on lahjaksi annettu.
Aurinko ei lopu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti