Kehäkukkia, tilliä ja persiljaa

Perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään mökillä jää aina liian lyhyeksi ajaksi. Juuri kun olet irrottautunut kopisevista koroista, saanut säänmukaiset mökkivaatteet päällesi, kävellyt piha-apilikossa paljain varpain, nuuskinut joka puolelta levittyvää vihreää parfyymiä - on aika lähteä.

Aamu aukeni aurinkoisena, terassin varjossa oli +22 astetta jo klo 6.30. Katselin pihakeinussa kolmen harmaahaikaran lentoa, järvi oli tyyni. Lumpeen- ja ulpukankukat availivat terälehtiään päivänvalolle sulkeakseen ne jälleen illan tullessa. Sateettoman kesän myötä vesi on matalalla. Rantavedessä on paljon pikkukaloja, hauenpoikasia ja ahvenia, jotka lekottelevat lämpimillä ilmoilla saunan viereisessä lummelammessa, mutta eivät ole niin nälkäisiä, että tarttuisivat katiskaan tai onkeen.

Harmaahaikaraperhe asustaa lahdenpoukaman rannassa, pesä on männynlatvassa mökin takana, samassa paikassa kuin viime kesänäkin. Kaulat mutkilla ne lentelevät aamuisin kaislikonreunaan kiville istumaan ja saalistamaan kaloja. Pitkillä nokillaan ne nappaavat kohdalle osuneet. Vaikuttaa laiskanpulskealta puuhalta. Sen verran eksoottisia lintuja ne ovat, että sydän sykähtää aina kun sattuu näkemään ne - useimmiten lennossa, joskus myös kivillä kököttämässä.

Harvensin tillipenkkiä pakastimeen, samoin persiljaa. Siivoilin jää- ja keräsalaattipehkuja. Sipulipenkin päädyssä jököttää yli metrinen, pönäkkä sipulinvarsi, joka on juuri availemassa kaunista valkeaa kukintoaan. Kehäkukat ovat parhaimmillaan. Niiden nostalginen tuoksu tuntuu kuin astelisi lapsuudenaikaisella kasvimaalla, pappilan takapihalla...silloin kun kasvimaan kitkeminen oli pakollista ja sen vuoksi vastenmielistä. Ikuisesti muistan, kun isä tuli jostakin matkoiltaan puolenyön aikaan eivätkä lapset olleet hoitaneet kasvimaan kastelua. Joka iikka ylös sängyistä isän komentamina ja vastaanmukisematta keskellä kesäyötä puutarhan hoitoon! Nyt ymmärrän senkin, sillä perheen ruokasato saatiin paljolti omasta maasta, mustikat ja puolukat takapihan metsänreunasta. Vadelmat poimittiin navetantakaisesta pöheiköstä, viinimarjat omista pensaista.

Ikinä en unohda tuoksujen kimaraa ruokakellarissa, jossa hiekkaan upotettujen porkkanoiden ja vesisaaviin säilöttyjen puolukoiden aromit sekoittuivat piispantarkastusjuhlallisuuksiin leivottujen täytekakkujen mehevään tuoksuun. Irja-tädin käsinvatkaamat, huolella ja ammattitaidolla täytetyt kakkupohjat odottivat kellarihyllystöillä viimeistä silaustaan ennen tarjoilua. Minun vastuullinen tehtävä oli kantaa tädin tekemät puolivalmiit täytekakut kellariin. Ihana tehtävä, ihana tuoksujen sekamelska!

Roineen rannassa oli hellepäivä tänään. + 27 astetta, vesi vähän viileämpää. Saunottiin autonpesun ja kasvimaanhoidon jälkeen. Uitiin ja nautittiin. Herkkuateria syntyi helposti: uusia, oman maan pottuja, sillismetanaa, tomaattisalaattia, ruisleipää ja oikeaa voita. Mitä muuta haluaisit?

Mies oikaisi itsensä tuvan päätysänkyyn, minä tiskailin ja keräilin kehäkukka-, sääkukkakimpun kaupunkiin vietäväksi. Lueskelin hetken helleauringossa vanhan ajan keittokirjaa: mielenkiintoinen opus ja hyödyllinen!!!

Klo 17.50 InterCity vei minut kuin entisen tytön suureen maailmaan miehen vilkuttaessa yli satavuotiaan aseman laiturilta... Irtireväisty olo, mutta onnellinen, sillä perjantaina juna vislaa taas kohti Hämettä, viimeistään klo 17.04.

Rakastan Elämää, rakastan hämäläistä Miestäni! Ja Paljon.