torstaina, heinäkuuta 20, 2006

Kirjoja, aurinkoa, elämää

Kirjakaupan kautta kipinkapin kotiin.
Amerikan ja Kirkkonummen siskot ovat tulossa iltakahville - tai - mitä kahvista, toisiammehan me haluamme tavata. Olin unohtua Akateemiseen, kun innostuin haistelemaan ja selailemaan runokirjoja.

Tarkoitukseni oli vain pikaisesti poiketa hakemaan tilaamani Kyllikki Villan "Ei eilistä, ei huomista", runoja vuosilta 1964-2004. Maanantaina ostin Eeva Kilven kootut runot 1972-2000; "Perhonen ylittää tien" ja viikonlopputuliaiseksi rakkaalleni löysin etsimäni Esa Keron ja Juhani Seppovaaran "Huussi"-kirjan. Aivan mainio opus ja kauniita kuvia niinkin arkisesta asiasta.

"Ulkohuussi on ihmisen oloinen. Se on harvoja rakennuksia, jotka ihminen pystyy käsittämään yhdellä istumalla. Akropolis tuntuu tutulta rakennukselta, mutta huussi on tutumpi. Vaikka huussi on pieni, sieltä näkee kauas. Lapsuuden huussipolku tuntuu paljaissa jalkapohjissa. Pimeiden pakkasaamujen huurteiset täysistunnot muistaa. Puut puhuvat yhä kesämökin pikkulassa istujalle. Huussi tulee taas. Tästä kirjasta saat filosofiset perusteet sekä selkeät rakennusohjeet."

Jo aiemmin kesälomalla ostin Puutikkalan kyläkaupasta mökkilukemiseksi samaan sarjaan kuuluvan "Mummonmökki"-kirjan. Luin sen ääneen miehelleni, ja nauroimme ja itkimme hauskuudesta ja liikuttavuudesta. Sävyisiä tarinoita menneestä maailmasta, katoavasta kansaperinteestä, mummon ja lapsenlapsen yhteisistä kokemuksista. Huussikirja on nyt ajankohtainen, kun mies rakentelee uutta "pikkulaa" mökkipihaan. Pohja on jo valettu.

Mies on mökillä ja minäkin taas huomenillalla töiden jälkeen. Sairaslomalainen on hyvässä toipumisvauhdissa, jopa niin, että en malta olla muistuttamatta häntä levosta ja sen tarpeesta. Vessarakennus ei ole edistynyt tällä viikolla, koska väliin tuli muita touhuja; vuokralaispoika oli vuoden aikana saanut rivitaloasunnon sellaiseen kuntoon, että tuli ylimääräistä remonttia tehtäväksi. Huhhuh. Sanoisinpa, että monenlaista "poolopaitaa" tämä maa päällänsä kantaa.

Enemmän pitäisi olla aikaa kaikelle kivalle, itseä viihdyttävälle. Mutta työ vie ison osan ja veisi niin paljon kuin antaisi. Olen sen verran viisastunut vuosien myötä, että "joku tolkku se on oltava talkkunaakin syödessä". Työssä täysillä, mutta ei 24h.

Vuosittainen ilmapiiritutkimus käynnistyi firmassa tänään. Konsernijohtajan saatesanoin tupsahti sähköpostiini kyselylomake, johon laitoin mielipiteeni. Monenlaisia kysymyksiä työviihtyvyydestä, ylimmän johdon tekemisistä, esimiehen työskentelystä, palkkauksesta ja kehittymismahdollisuuksista, omasta sitoutumisesta ja jaksamisesta... Monet ovat sitä mieltä että ei kyselyyn vastaamalla voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Skeptisyys valtaa silloin tällöin minunkin mielen, mutta kyllä minussa on sen verran sisäsyntyistä optimismia, että jaksan uskoa tämän(kin)tyyppisen viestityksen voimaan.

Tämä työviikko on ollut varmasti vuoden hiljaisin. Suurin osa suomalaisista lomailee, maanantaina palaavat töihin Juhannuksena lomansa aloittaneet. Puhelin ei juuri soi, sähköposteja tulee verkkaiseen tahtiin. Ihanaa! Kerrankin saa keskittyä töihinsä ihan rauhassa :)

Ensi viikon jälkeen hiljalleen alkaa tahti taas kiristyä. Konsernin puolivuotistulos julkistettiin tällä viikolla, elokuussa käydään läpi meidän yksiköiden onnistuminen kahden ensimmäisen kvarttaalin aikana. Kunhan lomat on pidetty, käynnistyy jäljelläolevan tuloskauden ja ensi vuoden toimintasuunnitelmien teko, budjettikierros, henkilöstösuunnittelun optimointi. Henkilöstöasioista vastaava tiiminikin saa kääriä hihat olkapäille asti syksyn työlistasta selvitäkseen. Cost flat-raameissa taikurin taitoja tarvittais.

Mihin taas eksyin ajatuksineni.

Kyllikki Villan runot ovat vahvoja, häikäisevän kauniita, viisaita ja elämänkokemuksen kirkastamia:

"Niiden kotileikit minua kyllästyttävät
keski-ikäistenkin:
niiden rakkautta on coq au vin
sisustaminen verhojen vaihtaminen
asuminen

Toivoisin
että puheltaisiin "

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Eeva Kilpi on aivan ihana.
Ympäristöaktivisti ja eläinten oikeuksien puolestapuhuja.

Valitettavasti jäänyt "paitsioon" viime aikoina.