Olen usein kertonut täällä kärsimyskukastani, jonka sain lapsiltani äitienpäivälahjaksi 14.5.2006. Kärsimyskevät oli kääntymässä uuteen, tuntemattomaan suuntaan, eteenpäin.
Tunnelma oli yhtä aikaa helpottunut ja varpaillaan.
Kevät suli kesäksi, yhdeksi ikimuistoisimmista. Miehen elämänusko näkyy mökillä oman käden jälkinä: kurkistaa uuden ulkohuussin sydänikkunasta, kuuluu pihakaivon iloisesta lorinasta, tuntuu pehmeänä elinvoimaisena apilikkona jalkapohjissa "kaivopuiston" maanrakennustyön jälkeen, pilkistää vastaistutettujen ruusujen nupuista, maistuu hedelmällisen kasvimaan sadossa... tuoksuu uudessa puuliiterissä... Ihmettelen - en lakkaa ihmettelemästä - että juuri tänä kesänä kaikki tämä on tapahtunut. Mikään apteekin lääke ei pysty samaan.
Kärsimyskukka on avannut meille kolmisenkymmentä kukkaa ja tehnyt yhden hedelmän. Kasvanut ja rönsyillyt niin, että jälleen on tulossa uusia nuppuja. Vieläköhän nekin ehtivät aueta ennen syyspimeitä?
Kiitos Siljalle, esikoiselleni, näistä eilen otetuista kuvista!
Lankakastelu on toiminut 9.6. alkaen ja terassin viileys saakoon kukkakuningattaren kuumaksi edelleen!
4 kommenttia:
Ihana kukka, niin hyvinvoiva ja upea!
Ja ihana kesäksi sullut kevät.
(Minulla ja miehellä on vastaava kokemus muutaman vuoden takaa.)
Upeita kuvia! teksti kosketti ja valoi voimaa lukijaan.
Kiitos, haavetar ja tui. Elämä vihertää, vaikka emme tiedä huomisesta.
Passiflora on yksi lempikukistani, se on ihan uskomattoman moniulotteinen ja suorastaan psykedeelinen. Kaunista!
Lähetä kommentti