torstaina, syyskuuta 20, 2007

Kivet

Välimeren huuhtomat...
kivet...
kadunrakentajan materiaalina.
Lähettänyt klo

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienosti oivallettu sarja!

6:48 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Veden hiomia kiviä, myös hyötykäytössä. Kauniita.

8:42 ap.
KirsiMy kirjoitti...

Nämä elementit olivat esillä joka päivä keväisellä Rodoksen-matkallamme.

9:08 ap.
HeidiR kirjoitti...

Wau... Kivet ovat kauneimmillaan luonnossa, sattumanvaraisessa järjestyksessä. Alakuvassa ne ovat ahdettu omituisesti vieri viereen kuin pienet sotilaat.

9:43 ap.
Olli kirjoitti...

Mistähän on kadunrakentaja löytänyt noin monta munan muotoista kiveä..?

9:58 ap.
Inkivääri kirjoitti...

Tarkoituksella vai ei, mutta kun katsoo kuvasarjaa, kivipolku ikäänkuin johtaa sinne rantaan, josta kivet ovat kotoisin - hieno kuvasarja.

11:44 ap.
Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kivetyksiä.

1:26 ip.
SusuPetal kirjoitti...

Kivenheiton pituinen matka.
Kaunis kuvasarja!

1:26 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kauniita kiviä, kaunis sarja.

2:21 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kaksi yläkuvaa ovat ihastuttavia yhdessä. Ehkä tuossa alimmassa vähän ahdistaa tuo pakotettu muoto, ne ovat kuin tehtaassa tai vankilassa.
Ehkä haitkin tällaista kontrastia?

2:51 ip.
Liisa kirjoitti...

Hyvä kuvaus ympäristön jatkuvasta muuttumisesta!

4:31 ip.
Anonyymi kirjoitti...

hyvä sarja! kiertokulku se on kivelläkin.

5:32 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Nieppi, käynnistä ja kommentista!

Savisuti, parhaimmillaan vedessä, vedenrajassa...

Kirsi Myllyniemi, Rhodokselta nämäkin kuvat ja kivet...huhtikuun viimeiseltä viikolta, Falirakista.

Heidir, niin on ahdettu, mutta tuntuivat olevan ylpeitä siitä, että ovat oman kylän rantakiviä, joista kiveykset oli rakennettu...

Olli, kaipa niitä riittää kun tarkkaan valitsee :)

Inkivääri, hieno ajatus ja juuri niin. :)

Kiitos Blue, vesi sinun värinen!

Kiitos, Susupetal, kivenheiton matka ei täältä riitä, mutta ymmärsin ajatuksesi :)

Obeesia, kivillä on sielut. Niiden uniikit ilmeet kiehtovat.

Katriina, en hakenut kontrastia, mutta siltä se tosiaan näyttää. Hyvä pointti!

Liisa, niinpä. Toisaalta aika mukava ajatus, että oman alueen rannasta löytyy kiviä muuttuvan ympäristön tarpeisiin.

Kiitos, Anni, kivien kiertokulku; "katulapsia" ne ovat:) Oikea koti on meressä, rannalla, sikinsokin.

7:42 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Siis kiitos, Nieppi. Sanat hitaammat kuin ajatukset :) MOT.

7:59 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Aallot hiovat kivet sileiksi, suloisiksi. Oikeita luomukiviä ovat, järjestyksessäkin.

5:53 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Paju, kivissä on särmää aaltojen hyväilyistä huolimatta. Siksi ne viehättävät...kin. :)

6:47 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Keskimmäisessä kuvassa näkyy kauniinvärisiä kiviä, varsinkin yksi punavalkokuvioinen kivi, joka näkyy isossa kuvassa.

8:31 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Tuima, kivet ovat persoonia, melkein kuin enneagrammissa ihmiset... työpöydälläni on lajitelma kiviä, ystävältä saatuja, ajatuksella että jokainen on oma persoonansa... Mikä ihme kivissä niin kiehtoo?

8:47 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kävin juuri sateessa kuvaamassa lisää kiviä ja nyt niin että ne näyttivät kiviltä. Uskomattomia värejä paljastui ruudulla, pienen pienet kivet näyttivät suurennettuina uskomattoman kauniilta. En tiedä mikä kivissä kiehtoo, pysyvyys? kauneus? salaperäisyys?

12:50 ip.
Salka kirjoitti...

Aivan mainio kuvasarja! Itse rakastan kiviä, niitä on kerääntynyt eri elämän vaiheissa iso kasa:)Osa saatuja osa itse poimittuja.

3:24 ip.
sivuaskel kirjoitti...

Tuima, ehkä näemme niitä kuvia ruudulla? Vedessä kivien sielut heräävät, värit hohtavat...

Salka, kiitos, matkoilta tarttuu mukaan kiviä, muuallakin ne aina puhuttelevat.

3:53 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)