Arlanda Express oli täpötäysi töihin matkaajia, kun se äkisti huudatti äänitorveaan ja jysäytti jarrut pohjaan. Juna pysähtyi muutaman kymmenen metrin päähän laiturista. Pitkän tovin jälkeen shokissa ollut junankuljettaja kuulutti henkilökunnan paikalle. Tiedotettiin, että oli tapahtunut onnettomuus. Poliiseja ja ambulanssia odotettiin. Keltaisiin liiveihin pukeutunut henkilökunta käveli junassa edestakaisin ja vastaili matkustajien kysymyksiin. Tunnelma oli rauhallinen. Poliisi kiersi vaunuissa kyselemessä silminnäkijöitä. Ei löytynyt yhtään.
Läppärit ja aamulehdet sylissään ihmiset olivat uppoutuneet ajatuksiinsa sivuilleen vilkuilematta. Tuskin kaikki edes tiedostivat, mikä oli junanpysähdyksen syy. Ei se ollut mikään tekninen syy, vaan ihminen oli joko horjahtanut laiturilta tai hypännyt tietoisesti junan alle. Jälkimmäinen oli todennäköisempi, arvelivat jotkut kanssamatkustajat, jotka seurasivat pelastustoimia ikkunoista.
Istuimme ensimmäisessä vaunussa ja kollegani sanoi tunteneensa tömähdyksen jalkojensa alla. Tuntui pahalta ajatella tapahtunutta. Kiire pysähtyy, aamupalaverit saavat odottaa, isoiksi luulemamme murheet kutistuvat hetkessä näkymättömiksi.
Tunnin verran juna oli pysähdyksissä, kunnes se nytkähti liikkeelle. Kuljettaja vaihtui toiseen mieheen. Määränpäässä työmatkalaiset purkautuivat junasta niinkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Maailma on mennyt sellaiseksi, ajattelin.
Kotimäkeä alas kävellessäni nostin katseeni ja näin Miehen vilkuttamassa terassilla. Hämärässä illassa huutelin rakastavani häntä. 'Niin minäkin sinua', leijui hymyn saattelemana keveästi alas ja osui kohdalleni. Ympyrä sulkeutui.
Kärsimyskukkani hehkuu. Nuppuja on parikymmentä ja auenneita kukkia tällä kertaa kolme. Neiti Passiflora on elämänsä kunnossa.
7 kommenttia:
Ihmiset ehkä tiedostavat asian myöhemmin. Isossa junassa, jos ei ole nähnyt tai tuntenut sitä tömähdystä, ei ole oikein mitään mihin tarttua. Vasta myöhemmin, omassa rauhassa, asia tullee mieleen ja sitä alkaa käsitellä. Voi olla, että jalat alkavat vapista vasta kotona. Kuljettaja on eri asia, hän nähnee pitkään asian silmiensä edessä.
Se mikä kiinnitti huomiota tekstissäsi oli tiedottaminen ja poliisien kulkeminen junassa. Matkustajat saivat heti tietää syyn, jolloin pysyivät rauhallisina. Se kertoo matkustajien kunnioituksesta.
Pääkaupunkiseudun tiuhassa junaliikenteessä nämä järkyttävät tömähdykset ovat arkipäivää. Olen itsekin osunut kerran tällaiseen tilanteeseen, vaikka en ole työmatkoilla junaa tarvinnutkaan. Kyllä se hiljentää. Matkustajat jätettiin tuolloin arvailemaan itsekseen pysähdyksen syytä pitkäksi aikaa. Junan kuljettaja on silminnäkijänä rankassa tilanteessa, jossa pitäisi kyetä toimimaan moneen suuntaan ja pitämään itsensä kasassa.
Muistan hämärästi katkelman dokumentista jossa haastateltiin junankuljettajia. Pahimmaksi painajaiseksi mainittiin juuri tämä; kun näkee, että nyt se tulee, nyt tuo hyppää, mutta mitään ei voi tehdä.
Itse olen istunut hurjapäisen bussikuskin kyydissä joka tappoi vanhuksen suojatielle. Kaveri ajoi siihen tyyliin, kaahaten ja äkkiliikkeisesti heti ensi metreistä, että tuli hyvin vahva tunne, tämä ei pääty hyvin...
Juttua uutisoitiin kummallisesti: "vanhus 'ei ehtinyt' ylittää tietä kahden bussin välistä". Väliä oli tolkuttomasti, mutta tämä sälli ajoi säälimätöntä vauhtia, ilman aikomustakaan jarruttaa. Ensin kuului ilkeä kallon kolahdus ja vasta sitten jarrutus..
Mikä ihana parisuhde! =)
Tuima, näinkin varmasti on, että ihmiset reagoivat myöhemmin. Tiedottaminen tosiaan toimi erinomaisen hyvin, moneen kertaan sen tunnin aikana.
Ellinoora, kuljettajan tilanne on todella vaikea. Tämänkaltaiset onnettomuudet ovat tosiaan lisääntyneet, mutta ei kai ihan arkipäivää, toivottavasti.
Kutuharju, karmea bussimatka sinulla. Liikennekuri on löystynyt merkittävästi, sen huomaan mökkimatkoilla erityisesti moottoritiellä jossa läheltäpiti tilanteita on jatkuvasti.
Kiitos, Hallatar, on se ihana :)
Kotisatama, turva, oma rakas. Kaukana kavala maailma. Sylissä.
Niinpä juuri, kotiin on hyvä tulla ja siellä olla. Läheisyyden pienet hetket, kiitollisuus olemassaolevasta, ei aina niin itsestäänselvästä.
Lähetä kommentti