Sivuaskel on poikkeama polulta, se ei vie minnekään, mutta antaa mahdollisuuden nähdä uudesta kulmasta taipaleen, jota on kulkemassa. Sivuaskel syntyi bloginimekseni maaliskuussa 2006. Kirjoittaminen on minulle sivuaskel, erityisesti blogikirjoittaminen. Voin ottaa sivuaskelen tai olla ottamatta. Useammin kuin on mahdollista tekisi mieli.
Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka jolla olen.
Sivuaskel assosioituu helposti sivujuonteeseen, mutta sitä se ei minulle ole. Otan sivuaskeleen vaistonvaraisesti, tunnesyistä, hetkestä kiinni napaten. Tosin kirjoittamisen halu on joskus isompi kuin kyky ja mihin aika antaa myöten. Suurin ongelmani on keskittyneen ajan puute. Havahdun usein miettimässä asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Kun sellaista aikaa ei tule, aiheet katoavat muististani. Sivuaskeleen merkitys on minulle tärkeä kuin tarkkaan määritellyn tanssiaskeleen; sen oikea-aikaisuus ja suunta. Tästä hetkestä eteenpäin.
Tuuli sadetta lietsoo.
Otsikkoajatuksen valintaan liittyy vanha muisto parinkymmenen vuoden takaa. "Tuuli sadetta lietsoo, musta kylki kummallakin" - ei sovi sinällään ajatuspariksi, mutta sisältää 'inside'-fiiliksen. 'Tuuli sadetta lietsoo' merkitsee minulle kauniita sanoja, tunnelmaa, totuutta. Kun tuuli havahduttaa puita, sade tuoksuu jo ilmassa. Lietsominen on suomalainen sana, huikean hieno ilmaus pian tapahtuvalle. Lietsominen on houkuttelua, joskus hyvään, toisinaan pahaan. Tuuli lietsomassa sadetta: viattomasti, vahvasti, estelemättömästi.
Paju pyysi kertomaan mikä on Sivuaskelen tarina, mistä nimi on syntynyt.
10 kommenttia:
Kiitos, että kerroit. Oli miellyttävää lukea. :)
Totta, juuri tietynlaisesta, lietsovasta tuulesta tietää sateen pian alkavan.
"Havahdun usein miettimässä asioita, joista haluaisin kirjoittaa. Kun sellaista aikaa ei tule, aiheet katoavat muististani." Näin tapahtuu jatkuvasti minulle. Harmittava totuus. :)
Merkillistä huomata, kuinka fysiikkani, ruumiini on lahjomaton tekstin edessä. Tunnen fyysisesti, kuinka luettu vaikuttaa verenkiertoon, hengitykseen, euforiakeskukseeni.
Kun tuuli sadetta lietsoo ja sivuaskel vie mukanaan, tiedän: minun on tavattoman hyvä.
Kiitos;)
Otsikostasi tulee minulle merkillinen olo: siinä yhdistyvät raikas tuuli, kostea ilma ja -kuumuus!
Lietsominen liittyy mielikuvissani pajatöihin. Muistat varmaan vanhan koululaulun: Reippahasti lietsomaan, rautaa tässä taotaan...
Sivuaskeleita minun taas pitäisi elämäni polulla välttää, koska ne vievät minut harhaan.
Merkillisistä mielteistäni huolimatta olen mieltynyt blogiisi.
Kiva historia blogisi nimellä - se on minulle jotenkin hytisyttävä ja dramaattinen, hyvällä tavalla.
Katselin kuviasi - en voi kommentoida sinne, kun ei ole tunnuksia sinne, mutta se taivaansininen kaunotar on raunioyrtti, jollet ole jo saanutkin sille nimeä. Niittynätkelmän vieressä tuntematon on ojakellukka. Vai ehkä kysymykset eivät kaivanneetkaan vastauksia - sanoinpahan nyt kuitenkin:) Ihana oli se joutsenpoikue ja tintinpoikanen ja paljon muitakin kivoja kuvia.
heidir, kiitos käynnistä!
sinipelto, ajanpuute - mitä sekin on? - harmittaa: haaveilen viikon lomasta yksin mökillä :)
Paju, kiitos. Mitä tuohon sanoa? Kommenttisi pysähdytti. Mukava kun käyt täällä.
Kiitos, Obeesia, hauska muistuma tuohon vanhaan lauluun...enpä ollut muistanutkaan lietsomista tuossa merkityksessä. Lietsominen sanana tuo minulle mieleen liikkeen, kun tuuli härnää puuskaisena...
Inkivääri, kiitos kukan tunnistamisesta. Raunioyrttihän se on - vinkkisi perusteella löysin kuvan googlesta.
Kiva kertomus, olenkin usein miettinyt, mistä nimesi on saanut alkunsa.
Noin vuotta myöhemmin blogin aloittaneena huomaan usein miettiväni, miten jostakin kirjoittaisin, miten sanani asettelisin. Arvelin sen olevan vain alkuinnostusta, mutta taitaakin olla pysyvää kertomastasi päätellen. Kirjoittamisesta on tullut tärkeä osa itseilmaisua.
Plus sinulla on ihanat kuvasi.
Olen aina assosioinut Sivuaskelen sivut mielenrauhaan, tyyneyteen, kauniisti mietittyihin ja aseteltuihin sanoihin: taiteeseen. Täällä on jotenkin tavattoman harmoninen ja 'esteettinen' tunnelma.
Siksi minusta tuo lietsominen tuo yllättävää väriä: lietsomisen liitän jopa provosointiin, yllyttämiseen :)
Kiitos, Katriina,pysyvää se on. Vaikka kirjoittamisen helppous on riippuvainen paljolti väjästä tilasta johon mahtuu luovuus, ajatukset, innostus.
Kiitos, Kutuharju, olet oivaltanut oikein. Lietsominen ei minun kohdalla merkitse provosointia tai yllyttämistä. Se on enemmänkin hetkellisiä innostuksen, rajattomuuden iloisia purskahduksia. En ole ihminen joka haluaisi stabilisoitua raameihin.
Hieno tarina plokisi synnystä! Minua odottaa sama haaste enkä ole sitä jaksanut kirjoittaa. Mutta onneksi Susupetal sanoi että ehtiihän siihen vastata vaikka talvella kun on kylmää ja pimeää. Ai niin, on mulla Obeesiankin haaste odottelemassa samaa innoitusta:)
Lähetä kommentti