Heräsin klo 5 osaamatta jatkaa unia. Nautin tästä varhaisen aamun hetkestä ja ylellisen tuntuisesta lomapäivästä. Se tuntuu lahjalta juuri nyt, vaikka itsehän olen sen työlläni ansainnut. Ansaittuja vuosilomapäiviä on tälle vuodelle vielä 10 käyttämättä. Pimenevässä syksyssä pelkkä tieto antaa väljyyden tunteen.
Nelipäiväinen työviikkoni oli touhukas ja monella tavalla positiivinen, vaikka tuntimäärältään reilusti yli ns. virallisen. Työni on innostavaa, monipuolista, haasteellista ja usein palkitsevaa. Ainoa mutta on ajan riittämättömyys. Pitäisi revetä niin moneksi, olla samaan aikaan monessa paikassa, saada aikaa keskittyä suunnitteluun, asioiden hallintaan, pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kvarttaali-ajattelu ei sovi 'ihmisenkokoiseen' työelämään. Syke on hektinen, infoähkyyn ei ole pillereitä, päivittäin keskustelen Herra Paradoksin kanssa.
"Mikä meihin fiksuihin ihmisiin on mennyt", kyselee tieliikenteen tietoisku televisiossa. Tiet ovat täynnä kaahareita, oikealta ohittajia, riskinottajia, "hermokimppuja". "Vauhtia ja vaarallisia tilanteita", huikkaa esimies usein, kasvoillaan hymyilevä virne, ja jatkaa; "tsemppiä meille!" Jostakin syystä se lohduttaa kummasti. Vaikka ei se mitään selitä, auta. Jokainen tsemppailee kuitenkin omissa haasteissaan. Mutta silti. Arvostan yhdessä tekemisen ja yhdessä kokemisen fiilistä. Se ei ole merkityksetöntä. Samassa veneessä, samaan suuntaan. Tiukan paikan tullen inhimillisyyttäkin löytyy.
Eilinen päivä toi merkittävästi uutta 'bisnestä' taloon. Positiivinen uutinen, joka kerrottiin henkilöstölle kuohuviinin kera ala-aulassa. Itse olin ollut mukana projektissa muutama aika aiemmin. Aamupäivällä pidimme tiedotustilaisuuden yhteistyökumppanin henkilöstölle. Olen ollut mukana muutaman kerran liikkeenluovutuksissa aiemminkin. Yksilötason kokemuksia mietin bussissa, aamulla töihin mennessäni. Ihmiset. Ihmiset. Miten he kokevat kaiken tämän, mietin. Voin vaikuttaa paljon siihen, että siirtyminen uuteen organisaatioon sujuu parhaalla mahdollisella tavalla.
Pääsin työpöytäni ääreen vasta 16.00. Kävin läpi sähköpostejani, työpöydällä pinossa olevia papereita. Päivitin kalenterimerkintöjä ja huomasin, että maanantaina alkava lokakuu on melkein myyty. Palavereita, palavereita, palavereita. Projekteja, projekteja, projekteja. Yksittäisiä kohtaamisia. Muutama matka Tukholmaan, Ouluun.
Keltalippuinen työpöytäni jäi odottamaan emäntäänsä, kun nykäisin lukkoon työhuoneeni oven klo 19.15. Mies odotti pihassa. Rakas Ihmiseni.
Ajelimme sekalaisin miettein kotiin, "ydinaseettomalle vyöhykkeellemme", keitimme kahvit.
Tänään on minulla lomapäivä. Lähdemme hyvissä ajoin mökille. Huomenna on 92-vuotiaaksi eläneen Elsan hautajaiset. Kukkavihko on tilattu, kortti kirjoitettu. Pitkä, luova elämä on päättynyt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Sinä osaat todellakin nauttia vapaasta, heräätkin aikaisin siitä nauttimaan:))
Vaan hyvä, että on vapaa, rentoudu ja kerää voimia ja hyvää viikonloppua, hautajaisista huolimatta. Pitkä, luova elämä on lahja.
Päivät kuin unet.
Ei vaan kuin todet.
Katkot ovat onneksi.
Susupetal, vähästä omasta ajasta ei voi kuin nauttia! :) Viikonlopun huilaan, takuuvarmasti.
Paju, niin ovat. Todet ja läsnä. Jotkut sanovat sitä elämäksi. Minäkin.
Työsi kuulostaa vaativalta ja kuluttavaltakin - muistahan unohtaa ne vapaalla:)
Hektinen työsi vaatii pysähtymistä. Katselin eilen, miten Heimo Langinvainio vei ministeri Liisa Hyssälän kesken työpäivää piknikille ja runoja kuuntelemaan. Opetti metronomin avulla etsimään itselleen sopivaa sykettä.
Sopivaa sykettä ja lepoa viikonloppuusi!
Sinä vaikutat ottaneen lomapäivästäsi kaiken irti.
Täyden elämän taisi Elsakin elää!
Lomapäivät ovat ihania.
Olkoot ne ansaittuja tai ei. =)
Toivottavasti pitkä viikonloppu oli ihana. =)
Inkivääri, mökkirannassa on tilaa hengittää, kuunnella hiljaisuutta, ymmärtää mikä tässä elämässä on tärkeintä.
Kiitos, Liisa, minäkin vilkaisin sen Langinvainio-jutun. Oiva keino havainnoillistaa. Minun "metronomi" on mökillä; hiljaisen tuvan seinällä raksuttava kello. Viikonloppu oli hyväsykkeinen :)
Allyalias, yksikin lomapäivä tekee ihmeitä. Ja se Elsa, hän todella eli täyden ja täyteläisen elämän! Upea ihminen kertakaikkiaan.
Hallatar, viikonloppu oli virkistävä ja levollinen.
Lähetä kommentti