Ihana aamuyllätys; kärsimyskukkani - Passiflora caeruela - tekee hedelmää !! Yksi vihreä mollukka pilkistää suojalehtien sisältä.
Kukka on tyttärieni antama äitienpäivälahja.
Mietin, että hyvällä hoidolla on merkityksensä. Olen vaalinut tätä ihanaa kasvia sydämellä.
Olenko osannut hoitaa lasteni juuristoa ja versoja? Onko lasten kasvatukseen olemassakaan oikeaa hoito-ohjetta? Monenlaisia hedelmiä olen jo saanut nähdä; kypsiä ja puolikypsiä raakileita, makeita ja happamia.
Rakkautta ja substralia, mutta ei sekään aina riitä.
2 kommenttia:
Sanoinkin jo toiselle tyttäristäsi, että tuon hedelmän voi myös syödä, mutta siltä varalta, ettei muista sitä sanoa, laitan informaation tännekin. Ei kuulemma ole niin hyvänmakuinen kuin normaali passionhedelmä (joka on siis P. eduliksen lapsi) mutta yhtäkaikki passionmainen ja syötävä.
Talvella passifloran pitää saada olal viileänvaloisassa, niin se saattaa suostua kukkimaan uudelleenkin. Omani ei ole vielä kukkinut, voihan kisme. Kasvatin sen siemenestä v. 1996 - eli kasvi viettää kymmenvuotisjuhlia. Ei se oikein kerrostalossa kyllä viihdy, kasvaa vaan valtavaa suurta lonkeroa ja on repinyt kerran kattolampunkin sokeripalasta irti siihen ripustauduttuaan. Pisimmillään lonkerot ovat olleet yli kymmenmetrisiä.
Lehdetkin ovat siinä kovin kauniit. Onpa jännittävä tuo hedelmä!
Kiitos infosta! Hedelmä on yhä vihreä (1.8.) enkä tiedä mikä sen värin muuttaisi? Ehkä kypsyminen, ehkä valo. Odotan jännityksellä. Vahvassa kasvussa se keimailee lonkeroillaan ja on tuuheentunut huomattavasti äitienpäivästä, jolloin sen sain ilokseni!
Lähetä kommentti