Saatoin miehen autotalliin. Asettelin mustan laukun matkaseuraksi etupenkille, otin hansikaslokerosta (mistähän tuokin nimi on peräisin?) ulosmenoportin kaukosäätimen käden ulottuville ja huolehdin - sen minkä voin - että mies pääsi kohtuulliseen ajoasentoon. "Attashea-salkku" löysi paikkansa etupenkin jalkatilasta. Hieman alakuloisen oloinen mies lähti sovitun mukaisesti sairaalaan tikinpoistoon. Auton ovenraosta halasin miehen ja toivotin turvallista matkaa. Rakas Ihmiseni.
Poikkihaavakin näyttää olevan toisesta päästään n. 5 senttiä tulehtunut. Eilisillan kovat kivut ovat hävinneet, mutta hopeoitu pystyhaava kirvelee, polttaa. Toteamme molemmat, että hyvä kun pääsee sairaalaan taas, katsovat kokonaistilanteen ja saadaan lisäohjeita eteenpäin elettäväksi. Oletamme, että tämänkertainen reissu kestää yön yli.
Viikko ja kaksi päivää on kulunut leikkauksesta. Mies on hoikentunut, mutta muutoin hyvänvärinen ja ruokahaluinen. Aika ajoin kovia kipuja, mahapolttoja, jotka kipulääkkein saadaan rauhoittumaan.
Mielialat vaihtelevat, mutta kaikkineen tilanne on mielestäni hyvä. Malttia ja kärsivällisyyttä tarvitaan.
Kolea, sateinen ja sumuinen viikonloppu on sopinut meille, koska eläminen on nyt rajoitteineen sisätiloissa toipumista.
Minä lähden käymään työpaikalla. Varhain aamulla on oltava eräs muistio valmiina. Kolme viikkoa kesäloman alkuun. Sekin tuo omia lisäpaineita työasioiden hoitamiseksi.
Kyllä me selviämme. Pääskyset tulivat eilen. Tai ehkä varhemminkin, mutta me näimme ne ensi kertaa eilen, ihanat, mustat, sirot suipposiivet. Pääskysestä ei päivääkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti