"Lämpö houkuttaa hyönteisen esiin
hylkäämään kotelon
unohtamaan pelon
ja huomaat olevasi rannalla,
oiot rypistyneitä siipiäsi
nouset lentoon"
Liisa Laukkarinen, Vahva ja avuton, 1985
Lähenevä 11.5. ei jätä tilaa kuin pakollisille mietteille. Kuusi viikkoa on odotettu ja nyt kun hiekka tiimalasissa on valumassa loppuun, haluaisinko kääntää lasin ylösalaisin ja aloittaa odottamisen alusta? Ei. Näin on parempi. Mielikuvaharjoituksia on tehty riittämiin. Huono valmennusmetodi tässä tapauksessa. Ihminen ei olisi ihminen jos pelkkä järki ohjailisi, mutta tunne tuo tuskaa, neuvottomuutta, kaipuuta, pelkoakin.
Elämä on elettävä, yritän. Jo viimeinen tavu takertuu kurkkuun. Kakistelen ajatuksia yksitellen. Vaikenen haikeana.
Kerään kaiken rakkauteni, valoni ja lämpöni. Vierelläkulkijan hitaat, luottavaiset askeleet jättävät jäljet, rinnallasi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti