Ajatus kissasta edellisessä muistiinmerkinnässä on viiden vuoden takaa eikä liity millään tavalla kissaan, vaan silloin ihan muuhun. Kissoissa on kieltämättä jotain kiehtovaa salaperäisyyttä ja omaehtoisuutta, joka viehättää, mutta en voi sanoa olevani kissaihminen. Kissaihminen on oma rotunsa, Catus Homo Sapiens vapaasti alkuperäkielelle käännettynä.
Ehkä kissarivit nousivat mieleeni juuri sunnuntaina sen vuoksi, että esikoiseni oli pitkään haaveillut viirusilmä-seuralaisesta ja oli löytänytkin itselleen kissan. Eikä ihan mitä tahansa kattia, vaan elämää nähneen ja kovia kokeneen kollin.
Kissa on tässä tapauksessa paljon muuta kuin vain lemmikki. Se on yksi monista uusista, elämäntuulessa itsestään avautuneista ikkunoista hänen elämässään.
Ikkunoiden leveillä laudoilla vihertää paljon uutta elämää. Ihmisenä vahvistumisen versot vaativat paljon hajavaloa, ei liikaa vettä tai lannoitetta, malttia nuppujen aukeamista odotellessa. Pitkäjänteinen huolenpito kasvia "kuunnellen" palkitsee itse itsensä. Jonakin päivänä kun olet jo menettänyt toivon nuukahtaneen, vaikka hyvinkin vaalitun kasvisi virkoamisesta uudelleen, älä luovuta. Huomaamatta, kuin ajatuksistasi sisuuntuneena työntää varsi pientä silmua, lehdentynkää....Elämää.
Mutta se Kissa - onkohan se Pekka Töpöhännän sielunelämällä varustettu?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
>>Mutta se Kissa - onkohan se Pekka Töpöhännän sielunelämällä varustettu?>>
millainen mahtaa olla Pekka Töpöhännän sielunelämä? kerro.
terveisin
Miss F
(Catus Homo Sapiens )
Pekka on vähän erilainen kissa, jonka häntä on lyhyt töpö, koska rotta on puraissut sen poikki. Töpöhäntä on rauhaa rakastava , joka tahtomattaan joutuu koviksien kiusaamaksi erilaisuutensa vuoksi, mutta selviää nokkeluudellaan kiperistä tilanteista.
Pekan mielestä jokaisella on oikeus puolustaa itseään, mutta väkivalta ei ole oikea keino eikä ilkeyteen kannata vastata ilkeydellä. Hellyyttä ja rapsutusta - mmmiiiaaauuuu!
Lähetä kommentti