MIES

Puhuimme pitkään.
Järvi oli tyyni, vaaleanpunertava.
Perunat kiehumassa, työmiehen illallinen. Yksin mökissä.

Minä täällä. Linnunlaulusta hiljentyneen metsikön vieressä. Laskeutuvien lentokoneiden siniset ja keltaiset valot taivaalla, ohimennen.

Puhuimme pitkään. Sairaslomalaisen täysistä päivistä. Kunhan malttaisi, ajattelen.

Selkä on kankea. Yhtä munuaista vähempänä. Onko se kulumaa, uusimuotoisen askareen aiheuttamaa? Vai jotakin muuta?

Pitkän pitkästä aikaa Mies mainitsee kontrollikäynnin 24.-25.8.

Ihminen tottuu niin helposti hyvään.
Luulee itsestäänselvyydeksi, sivujuonteeksi, josta saattaa yhtäkkiä tulla koko kertomuksen punainen lanka.