Vauhti kiihtyy, linnut hyvästelevät

Hektinen työpäivä on olon saanut tuntumaan kuin pyörisi huvipuiston vempaimessa.
Kontrasti viikonlopun jälkeen mökillä vietettyyn aikaan on kuin musta valkoisella.

Linnut hyvästelevät rantakiviä, kaislikkoa. Vain muutama pääskysenpoikanen sujahtelee järven pinnalta iltaruokaa. Kuikka ja kaakkuri poikasineen ujeltavat iltamyöhäisellä vielä kaihoisat laulunsa. Ensimmäistä kertaa molemmat asustavat samalla järvellä, lähellä mökkirantaa. Upea näky!

Työkoneen avattuani räpsähtää outlookin ruutuun 62 lukematonta postia. Perjantai-iltapäivän jälkeisiä työviestejä. Puhelin piippaillee tasaisesti. Tiimistäni yksi on lomalla ja yksi sairaana. Kalenterista luen päivän ohjelmaa, joka alkaa henkilöstöbudjetin suunnittelupalaverilla. Tasaisena virtana pieniä ja suuria asioita. Eräs esimies tulee kolmen asiansa kanssa neuvoa hakemaan, ovenraossa käy nuori nainen hyvästelemässä viimeisenä työpäivänään, pari muuta "onkssullahetkiaikaa"-ihmistä piipahtaa huoneessani, henkilöstöasioiden palaveri parin esimiehen kanssa, budjettiohjeistuksen aikataulutusta, pikavaroituksella vielä yksi haastattelu klo 16. Viidestä puoli seitsemään käyn läpi sähköpostia ja keskityn paperitöihin.

Syksy on alkanut.

Pakahduttavan kaunis yöllinen tähtitaivas mökkirannassa vie minut väljempiin sfääreihin. Tähtien täyttämän taivaan alla tärkeät ja vähemmän tärkeät asiat järjestäytyvät paikoilleen kuin itsestään.

Työ vie mennessään. Juuri nyt tuntuu, että työmäärät on vacumpakattu ahtaaseen aikatauluun. Väliaikainen volyymien lisäys, lohduttelen.

Olin jo unohtanut miten upeita tähtien valaisemat yöt ovat. Keskiyön hiljaisuudessa pimeällä järvellä kuuluu siipien suhinaa. Taivaallinen valoteos ei jätä tilaa selityksille. Pikkuruisena seison rannassa pää kenossa tähdenlentoja etsien.

Kuuden aikoihin huoneeseeni tulee ihminen, joka haluaa puhua privaatisti. Intensiivinen puolituntinen. Hissin ovenraosta hän vielä huikkaa jotakin. Ymmärrämme toisiamme. Hänen nimensä on Onni. Ajattelen, että on hänellä sukunimikin: Sisäinen. Onni Sisäinen.

Asioilla on tapana järjestyä.