keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Omenoita

Puusta pudonneet, vähän säikähtäneet
omenat
tuoksuvat.

Yksi ynnä yksi on kaksi.
O niinkuin omena.
Olli osaa onkia.

Jostakin kaukaa syksy muistaa minut.
Lähettänyt klo

3 kommenttia:

Haavetar kirjoitti...

Ihana.

Ajankulku. Muistumat selkärangassa. Ei kuitenkaan toisinto, vaan ainutlaatuinen hetki.

8:59 ap.
viive kirjoitti...

Niin on. Syksyt ovat alkuja ajoista kauan sitten.

9:19 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Kiitos haavetar ja viive. Osa muistumista on lähtemättömästi myös osa persoonaamme.

12:49 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)