Häät unessa

Viime yö meni pelastusarmeijalle, kuten sanonta kuuluu.
Vähä uni vei mennessään syvälle outoihin oloihin.

Olimme mökillä, jonka takapiha oli huomattavasti laajempi alue kuin valvetilassa.
Ihmisiä, tuttuja ja tuntemattomia tupa täynnä. Muistan katselleeni seinäkelloa, joka näytti aamuaikaa 8.37. Ajattelin, että nyt täytyy tarttua häävalmisteluihin. H-hetki olisi iltapäivällä klo 15.

Lattiat olivat pölyssä, tiskit tiskaamatta. Pienet vaatimattomat häät lähiystävien kanssa. Kaivoin komeronhyllyjä epätoivoisena löytääkseni valkoiset kesähousut kauppareissua varten. Katsoin päätyikkunasta takapihalle, joka oli täynnä ihmisiä. Pihatien mutkasta tuli jatkuvasti autoja, moottoripyöriä, ihmisiä ympäri Suomea. Tyttäreni häihin. Varsinainen kansainvaellus. Hätäännyin miten ruokimme ja juotamme näin valtaisan hääväen.

Entisen mieheni veli vaimoineen istui kannonnokassa sylikkäin pihassa. Minä kökötin valkoinen muistilehtiö kädessä rantalaavulla ja yritin tehdä muistiinpanoja hääpuhetta varten. Kirjoitin lappuun; puoli vuotta sitten, 22.10. oli häät. Uusi sulhanen, nimeltään Harri, seisoi nyt kasvimaan reunassa. Eri mies, jota katselin toissayönä unessa. Tyttäreni odotti vauvaa. Pyöreä vatsa, leveä hymy. Onnellisuus käsinkosketeltavana koivujen siimeksessä.

Muuta en muista herättyäni.
Mietin mistä nämä unet tulevat. Eletystä elämästä. Surun kouristuksista. Elämän toivosta - ko?

Vanhimman siskoni tytär, kummityttöni, vihitään 22.4. Päivälleen puolivuotta meidän perheen kuopuksen, minun, tyttöni häiden jälkeen. Samassa tuomiokirkossa, jossa astelin avioliittoon 31 vuotta sitten.

Asioiden, tunnelmien sumaa. Yölliset unenpätkät. Ajattelen.