Laulujoutsenten taistelu

Kevät etenee mökkirannassa.
Edellisviikonlopun lumiukkoperhe sai tunti tunnilta uudenlaisia figuureja: lantionkaaret, ohentuneet kaulat, pudonneet kädet. Päät haihtuivat kapeiksi suipoiksi, kunnes kellahtivat niskan kautta maahan. Kolme lumitorsoa ja laihtunut lumihevonen Hurja.

Laulujoutsenet tulivat. Trumpetin törähdykset havahduttivat meidät kahdeksan aikaan lauantai-iltana. Siellä ne olivat! Jokavuotinen pariskunta hämärtyvällä jäällä reviiriään piirtelemässä.

Aamulla jäälle oli ilmestynyt toinen, pienempi joutsenpari, samoja pesintäpaikkoja valtaamaan. Syntyi pitkä huikea näytelmä, jota seurasimme mökinterassilla. Lukuisia kertoja vanha pari yritti karkottaa reviirin häiritsijöitä tiehensä, mutta tyynen rauhallisesti ne vain tepastelivat, jopa loikoilivat jäällä osoittaakseen, että periksi ei anneta.

Vanha pariskunta neuvotteli välillä keskenään kaakattaen, päät nyökyttelivät syviä kumarruksia ja kaulan ojennuksia. Punoivat juonia millä saisi tunkeilijat lentämään matkoihinsa. Mutta mikään ei näyttänyt auttavan.

Lopulta urosten pinnat paloivat ja alkoi raivoisa tappelu. Nokat kiinni toisissaan, valtavat siivet pöllyten ja toisiaan läiskien ne yrittivät tehdä selkoa reviirinsä herruudesta. Tilanne näytti jo uhkaavalta. Paikalle lensi pari lokkia ihmettelemään ja kaksi varista tulivat joutsenten viereen - haistoivatko verta?

En saattaisi nähdä joutsenen kuolemaa. En kestäisi katsoa loppuun huikeaa lintupainia. Uskomaton näky!

Lopulta linnut saivat ilmeisesti molemmat siipeensä ja irrottautuivat nuolemaan haavojaan tahoilleen. Siipisulat eivät löytäneet paikkaansa, pyrstösiivet törröttivät molemmilla jotenkin roikkuen.

Pitkän luimuilun jälkeen tungettelijat poistuivat näkymättömiin ja vanha pariskunta tepasteli kaislikonviertä pesälle päin. Siipi veressä.

********
Aivan upea oli nähdä mustarastaan puoliso; naaras on kaakaonruskea, rinta täplikäs. Pihaan ilmestyivät myös peipposet, pariskuntia oli muutama.
Puoli kuuta peipposesta....

Lintulaudan alla hyöri myös kolme oravaa ja tietysti koko talven pihapiirissä herkutellut käpytikka. Keltasirkut ovat jo suurimmaksi osaksi hävinneet metsän siimeksiin.

Levollinen viikonloppu, mutta mikään ei poista tätä alakuloa sydänalasta, jossa se on pesinyt jo muutaman viikon ajan. Sairauden kanssa eläminen on sumussa kulkemista. Kipu tulee öisin. Viiltävä kipu läpi kehon.

Siipirikkoisina onnumme päivästä toiseen.