Hävitin vahingossa eilen illalla kirjoittamani päiväkirjamerkinnän, joka kertoi paljolti isästäni. Blogi-kirjoittamisen tekniset detaljit eivät ole vielä kaikilta osin hallinnassa näköjään.
No, harmitukseni on laantunut yön yli nukuttuani.
Päätän kirjoittaa eiliset ajatukseni joskus myöhemmin uuteen muottiin.
Olen menossa työnantajan tarjoamaan valmennukseen, jonka alkajaisiksi olisi kirjoitettava "omakuva". Pyysivät nimenomaan vapaata tekstiä, kerronnallista puhetta paperille. Ajattelin ottaa läppärin mökille mukaan ja pohtia aihetta tuvanpöydän ääressä viikonlopun aikana. Nähtäväksi jää minkälainen kuvateos syntyy, grafiikkaa vai akvarellia.
Oma kuva - onko se tekijänsä näköinen vai häivytetty tunnelma sisäisestä elämästä, persoonallisuudesta. Mitä haluan sen olevan? Luulen että lopputulemasta tunnistan itseni. Ehkä myös tekstin tilaaja tässä tapauksessa.
Kirjoitan - olen siis olemassa.
"Kiitos Elämästä Äiti.
Pari riviä tein kirjaimia tänään.
Olen onnellinen".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti