Mitäpä sanoa...

...... tästä päivästä?
Varhaisen aamun lumirättisade vaihtui päivän aikaan tihkuksi ja jopa poudaksi. Tiivis työpäivä Bodom-järven maisemissa liiketoiminnan suunnittelukokouksessa päättyi klo 17.00. Kiitos työkaverille kyydistä kotiovelle asti.
Stockan hullujen päivät tulvivat keltaisina muovikassiröykkiöinä vastaan liukuportaissa. Ohitin kaaoksen sivuilleni vilkuilematta.
Mies tuli samoihin aikoihin. Saimme tiedon leikkauspäivästä tänään. Operaatio tehdään vasta 11.5. torstaina. Pitkä odotuksen aika edessä. Olisimme toivoneet nopeampaa jonotusta. Mutta kaipa tietävät , että ajankohta on tähän tapaukseen oikea.

Mustaa kahvia ensihätään. Sitten lyhyt visiitti ruokakauppaan, Stockan Herkkuun, jonka hulinassa en viipynyt yhtään pakollista pidempään. Tavarataivas tai helvetti. Keltaisten haamujen naamat ohjasivat ihmisvirtoja ostamaan, ostamaan, ostamaan. Jos ei muuta niin kuluttamaan - aikaa ja rahaa. Lapsiperheet rattaineen tungoksessa, nuoren perheen isän ilme paljon puhuva. Kasvoista saattoi lukea viestin vaimolle, joka innokkaana penkoi sukkakasaa kaksi naperoa helmoissaan.

Ei ole minua varten nämä ostoparatiisit. Ei vaikka ilmaiseksi jaettaisiin tavaraa. Minulla on kaikkea mitä tarvitsen ja paljon enemmänkin. Onnellisuus on jotain ihan muuta. Siitä kirjoitan joskus toiste. Nyt väsyttää. Piste.fi.