Kiirastorstaisin soi aina Bach, Matteus-passio, jota lapsena kuuntelimme yömyöhään pitkän pappilan toisessa päässä. Perheen sisäisen "turvavälin" muodostivat talon keskivaiheilla sijainneet sali ja ruokasali. Ei kenenkään maa. Toisessa päässä valmistautui rovasti-isä pääsiäispyhien jumalanpalveluksiin ja muihin virkatehtäviin.
Pitkäperjantai oli lapselle pitkä perjantai. Hiljaisuuden ja tekemättömyyden päivä. Alakuloisista alakuloisin. Ajatukset askartelivat mieluusti jo välilauantaissa, jolloin pääsimme pois röntgenkoneesta; "saa hengittää".
Pääsiäispyhät tuntuivat jo paljon lohdullisemmilta. Elämä voitti. Vihreät ruohot tipuineen toivat iloa. Isäkin saattoi huokaista viimeisen pyhän iltana.
Pääsiäisaika on lapsesta lähtien ollut vain pitkien pyhien ketju, keväinen juhla. Myöhemmin aikuisena jopa kevätsiivouksen aikaa parhaimmillaan. Väheksymättä lapsenuskoista Pääsiäisen sanomaa, josta luterilaisessa kirkossa julistetaan.
**************
Olimme mökillä lauantaista lähtien. Kevät on edennyt. Valo lisääntynyt ja pihahanget huvenneet. Syksyllä talonpäätyyn istutetut narsissit työnsivät jo varsiaan roudasta. Pääsiäisruohoksi kylvetyt ohranjyvät versoivat vahvaa vihreää tuvan ikkunoilla. Järvenselkä on tummunut sulaessaan, mutta yhä vahva jää peittää kesää odottavia laineita.
Joutsenpari vahti pesäpaikkaansa sinnikkäästi. Lokit kaartelivat reviirejään. Punakylkirastaat, peipposet, mustarastaspariskunnat, laulurastas, tali-, sini- ja hömötiaiset kujertelivat pesänrakennuskumppania etsien. Pihapuiden linnunpöntöissä oli asuntoesittelyjä. Talitiaiset tutkivat tarkkaan pönttöjen katot ja seinät, kurkistelivat varovasti pöntön aukoista sisälle huoneistoon ja monen varmistuksen jälkeen pujahtivat sisälle.
Ehkä jo parin viikon kuluttua tulevat kirjosiepot ja sitten ovat talitiaiset vaarassa menettää asuntonsa. Kirjosieppopariskunnan on pakko löytää pesäpönttö lisääntyäkseen. Jos vapaita huoneistoja ei ole tarjolla, kirjosieppo häätää talitintit pois pesistään ja tekee omansa vaikka toisen pesän päälle. Julma pikkulintu.
Viisi jäniksenpoikaa juoksenteli järvellä tyhmänrohkeina kuin uhmaten paikalla liihotellutta yksinäistä ja nälkäistä ruskosuohaukkaa.
Yötaivas oli tähtiä täynnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti