Lohta ja kukkakaalia

Eilen alkoi pääsiäisviikko. Harmaana ja koleana.
Työpäivä takelteli tahmeasti. Pakkopullaa ilman rusinoita. Niinkuin lapsena joskus isän kanssa kylässä vanhojen ihmisten luona. Pitkästyttävää odotusta. Pöytään katettuna pullapitkoviipaleet, kahvikakut, pikkuleivät. Mutta pullasta oli aina aloitettava. "Ottakaapa lapset nisua", täti sanoi.

Oli pullassani eilen rusinoitakin: oman tiimini ihanat ihmiset, jotka olemassaolollaan luovat ilmapiiriä helposti hengitettäväksi. Kiitos! Iloiset vilkutukset kotiinlähtiessä "huomiseen", sinetöi vielä päivän.

Minä ja Cee jäimme vielä hetkeksi pohtimaan työasioita. Upea Cee, oikea kanssakulkija ja keskustelukumppani. Molemmat hieman väsyneitä. Päätimme lähteä hyvissä ajoin kotiin. Huomiseen.

Kotimatkalla bussissa vilkuilin Talouselämän sivuja, otsikoita, kolumninpätkiä, mutta vastaanottamattomasti. Sujautin lehden kassiin Lidl'n kohdalla ja heittäydyn ajatusten vietäväksi.

Jatkoin viikonloppuna keskenjäänyttä pohdintaani omakuva-kirjoitelmasta, joka on yksi tulevan valmennuksen ennakkotehtävistä. Mietin että tarvitsisin tilaa ja aikaa asialle. Ei omakuvaa voi työstää kuin muistiota tai pöytäkirjaa. Siinäpä onkin sen yksi viehätys: kirjoittamisen vimma ei näy ulospäin, mutta innostaa sisäistä elämääni. Toimii akkuna.

Bussi rämisee, nytkähtelee kaasun ja jarrun vuorotellessa. Matka etenee. Pään sisäinen kovalevy ronksuttaa tiedostoista vanhaa dataa. Muistikuvia, tunnelmia, vanhoja tekstejä vuosien takaa.

Seuraan bussiintulevia ihmisiä. Jokaisella oma tarinansa. Joidenkin kasvoista voit lukea helposti pari riviä, toisten olemuksissa vain otsikot näkyvillä.

Ihmiset ovat keskeneräisiä kirjoitelmia, ajattelen.
Ei niistä voi lukea "takakansitekstejä", jotka tiivistäisivät sisällön. Että tämmönen tapaus - ota ja lue.

Nekrologin kirjoittajat ovat erikseen, mutta silloin kaikki on jo myöhäistä.

Miehellä oli lyhyt päivä.
Tulen kotiin ja rakastettuni on keittiössä lohipannun ääressä kokkaamassa. Ihana tuoksu. Pöytä katettu. Kurkut viipaloitu ja suolattu mehustumaan. Kukkakaali muhimassa. Jälkiruokana vadelma-viinimarjakiisseliä. Elämä on tässä ja nyt. Ei missään muualla.