Hulmuava elämä

vihreänä hulmuava elämä
tunkee ruohotupsu Kaivannon asfaltista
jostakin kahdeksankymmenluvulta
Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella
huvipuistonkupeessa Särkänniemessä
mielestä lähtemätön muisto
elämys
linnut kerääntyvät parviin
keltainen viljapelto kätkee syliinsä lähtemisen
ikävän
ajatukset tuulien pyörteissä etsivät lentosuuntaa
Sinua
hyytävässä illassa kun tuulee
eikä lämmintä ole luvassa
tikut ovat loppuneet askista
kylmän uunin kyljessä kyyhötän
kaipaan

Mistä tulivat syksynhyhmäiset ajatukset - harmaan huhtikuun loskaisesta hämärästä?
Linnut parvina vasta tulossa - ellei joku ole lintuflunssan höyräyttämänä ampunut niitä muuttomatkalleen. Kimmo Kaivannon maalaus tuli äkisti silmieni eteen. Niin paljon elämänvoimaa. Läpi asflatin tunkeva ruoho havahdutti minut jo kaksikymmentä vuotta sitten. Ja nyt vasta tunnen olevan aihetta näylle; väsymätön ylöspäin suuntaava Elämänvoima. Sisu. Usko. Luottamus. Juuri nyt tarvitsemme vihreää orasta, pientä merkkiä elämästä.

Laitoimme ohranjyviä mökin ikkunoille pääsisäisruohoksi kasvamaan. Vahvaa ruohoa siitä tulee - usko pois. Elämä itää mustasta mullasta, vedestä, valosta, ilmasta.

Niin ne linnut - vuosi sitten joutsenpari tuli mökkirannan kaislikkoon jo 25.3. katselemaan pesäpaikkaa. Kaartelivat reviiriään, valmistelivat pesintää vaikka kaislikon reunassa oli vain puronlevyinen sula. Viikonloppuna lunta oli vielä paljon ja järvenlahti umpijäässä. Kaislaniitty käveltävänä.

Elämänmerkkinä linnut; ensin laulujoutsenet, sitten kirjosiepot, lokit, harmaahaikarat ja yön syvänä hetkenä kaulushaikaran kumea, aavemainen puhallus tyhjään pulloon - kevätillan kummitus.

Päivä päivältä sopeudumme arkeen, meille annettuun.
Odotamme keskiviikkoa, 5.4. jolloin selviää syöpäleikkauksen ajankohta. Yksi virstanpylväs elämää eteenpäin. Maistelen syöpä-sanaa. Joka kerta yhtä vastenmielistä. Miljoona kertaa pahemman makuista kuin lapsena pakotettu Möllerin kalanmaksaöljy jonka salaa sylkäisin poskistani keittiön komeron nurkkaan.

Emme halua kuolla, haluamme elää. Emme halua olla potilaita, joista lääkäri diagnostoisi: kuolivat huumorintajuihinsa tulematta.