Niin luki sähköisessä kalenterissani tämän päivän kohdalla: USA. En ole valtameren takana matkalla, en diivaile kalenterini lukijoille. Kaikki tietävät - tai ainakin melkein - että kun sähköisessä kalenterissani on USA, se tarkoittaa läsnäoloa, tavoitettavuutta, mutta silti työrauhaa. Yritän salaa ottaa itselleni "paperipäiviä" = työpäivä ilman asiakkaita.
Siis yritän. Tämä maanantai 24.4. oli hyvä esimerkki siitä, että elämä ei mene kuten suunnittelee. Olin merkinnyt aikaa itselleni, töilleni. Mutta. Ovenraossa on jatkuvasti "onks sulla hetki aikaa"- ihmisiä, asiakkaitani. Jokaisella oma tärkeä juttunsa hoidettavana. Ja kun olen paikalla, onhan minulla aikaa. Mitä muuta olisi? :)
Muistioiden kirjoittamista, sähköpostin toimeksiantoja, esitysmateriaalien tekemistä, kokouksiin valmistautumista, oman tiimin suunnittelupäivän sisältöön perehtymistä, yhteistoimintaneuvottelukunnan agendan miettimistä, palkkakonsultaatioita, haastatteluja, huomisen työmatkan valmistelua - tytäryhtiössä Oulussa aamusta iltaan ...
Työpäivä klo 7.20 - 18.30 ei riitä. Ei se riitä. Mutta ihanaa on sulkea kone, laittaa takki niskaan ja kuitata itsensä ulos ovesta. Yksitoista tuntia ja rapiat vilahtaa leimauskoneessa... joka noteeraa liukumat + 10 tuntiin, historiatietoja säilöneenä.
Mies lähti mökille. Keskiviikkona lääkärin vastaanotto, jonka jälkeen tiedämme taas elämää eteenpäin.
Eilisen päivän, sunnuntain, olin töissä 9.30-18.00. Harvoin nykyään olen viikonloppuna työnantajani käytettävissä, mutta nyt olin. Siivosin pöytääni, paperipinoja, kirjoitin rästimuistioita, valmistelin tulevia työpäiviä. Aika kului kuin siivillä.
Rakkaani, Mies, oli pesemässä ikkunoita kun kotiuduin. Parvekelasit enää talvenharmaina. Sanoin että pesen ne. Tänään töistä tullessani parvekelasit olivat puhtaat, amppelissa roikkui uusi kukka - nimeä en tiedä - mutta mansikankukalta se näyttää. Padassa on sinisiä orvokkeja, hyvätaimisia, pian runsauttaan rehottavia. Ihmemies. Mökille matkustanut. Vilkutti ovenraosta varhain aamulla, oli lähtevinään heti aamusta, mutta jäikin puoleenpäivään asti tänne ja huushollasi kuten hänellä on tapana. Tunnen itseni riittämättömäksi. Turhaan.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti